Suomessa ison kulttuuritapahtuman järjestämiseen varattaisiin ainakin puoli vuotta. Nepalissa kaksi viikkoa on maksimiaika tilaisuuksiin valmistautumiseen ja kutsujen esittämiseen.
Dalitit eli kastittomat ovat Nepalin vähäosaisin väestöryhmä. Heitä on ympäri maata, eniten köyhässä Madeshin provinssissa, jossa myös kastierottelu on voimakkainta.
Pääskyjen Bara-hanke sijaitsee Madeshissa. Olimme siellä Helin kanssa monitorointimatkalla marraskuussa. Selvisi, että dalitit ovat paitsi yhteiskunnan arvohierarkian alimmaisia, myös hierarkisissa suhteissa toisiinsa nähden. Dalititkaan eivät siis ole keskenään yhteen hiileen puhaltava joukko.
Nafan-kumppanimme koko toimintaperiaate on päinvastainen. Uudessa hankkeessamme, vuoden alusta lähtien, se on kutsunut eri yhteiskunnallisia ryhmiä edustavia ihmisiä koolle avoimeen vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Ihmiset, jotka eivät ole kehdanneet edes sanoa nimeään, saati olla tekemisissä vieraiden kanssa, ovat hämmästyttävällä tavalla ylittäneet ikivanhoja barrikadeja.
Näimme tätä omin silmin. Se alkoi, kun eräässä kylässä tuli puhe perinteisistä dalitmuusikoista.
Heiveröinen vanha mies – monien kehotusten jälkeen – kävi hakemassa pienen rumpunsa ja pärisytti sitä piirin keskellä. Hän oli surullinen: enää perinteistä musiikkia ei arvosteta, ei ole ketään taidon jatkajaa, ei ole varaa uusiin soittimiinkaan.
Nafanin johtaja Bhola Bhattarai ei ole hidas ihminen. “Onko täällä ketään joka haluaisi jatkaa dalitien omaa musiikkiperinnettä?” Nuoren miehen käsi nousee. Sitten ilmenee että kylässä on toinenkin vanhempi taitaja.
Hmm! Mitä jos…
Naisryhmän kokoontumisessa kuivalla ruohikolla tulee puhe dalitien perinteisistä ruuista. ”Mitä ne ovat, haluaisin maistaa, saako niitä ostaa kaupasta?” kysyy Bhola. Samantien parikymmentä naista puhkeaa vilkkaasti kertomaan must-ruuista, joita ehdottomasti tulee olla heidän juhlissaan. Mitä jos…
Kun on juteltu siitä, milloin itse kukin on onnellinen, ehdottomasti yleisin vastaus kuuluu: festivaaleissa kun on paljon ruokaa, kauniit vaatteet ja ollaan kaikki yhdessä.
Mitä jos…
Tiistaina 2. joulukuuta, viisi päivää kotiinpaluumme jälkeen, Mahendranagarin kylän jalkapallokentällä, Jitpur Simara Sub-Metropolitan Cityn wardissa numero 18, järjestettiin ensimmäinen Dalit-taiteiden ja -kulttuurin festivaali. Siihen osallistui noin 400 naista eri dalit-kylistä, paikallishallinnon edustajia, dalitien johtajia. Oli ruokia ja ruuan valmistusta, vaatteita, maataloustuotteita, työkaluja, metsien keräilytuotteita, musiikkia ja tanssia. Koskaan ennen alueen dalitit eivät ole koonneet voimiaan yli oman kyläpiirinsä, kokeneet keskinäistä yhteyttään ja juhlineet omaa kultuuriaan ja identiteettiään. Olkaa hyvä ja katsokaa kuvia!
Tammikuun uutiskirjeessä tarkemmin hankkeen kuulumisista.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: NAFAN
Edistä syrjittyjen dalit-yhteisöjen voimaantumista ja toimeentuloa eteläisessä Nepalissa tekemällä lahjoitus NAFANin hankkeelle Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 37206)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi.
